maanantai 7. joulukuuta 2009

Juhannus: Taikoja, ennustuksia ja pakanuutta.




Muistiinkirjoitettu kansanperinne kuvastaa lähinnä 1800-luvun maaseudun elämäntapaa ja tarina-aineistoa. Näiden "taikojen" ja kaskujen funktio ei ole sama kuin pakanuus-yhteyteen liitettävien muistojen, vaan ilmeisesti kevyempi ja virallisen kristillisen käsitteistön läpitunkema. Näiden hauskojen tarinoiden kautta pääsemme joka tapauksessa lähemmäs edellisten sukupolvien elämänmenoa.



Juhannus kylvöpäivänä:

Jos ohran laiho antaa juhannuksena pikkulinnulle piilon, niin siitä saa täyden sadon.
Nurmes

Juhannuskaste se lantut kasvattaa.
Mouhijärvi

Lantut istutetaan juhannusaattona. Lantun taimia ei saa istuttaa kyykkysillään, etteivät lantut halkea kasvaessaan.
Sysmä

Tupakat kasvavat hyvin, jos ovat juhannusyön kasteeseen istutettuja.
Laihia

Nurkantakuset istutetaan juhannusyön kasteeseen.
Vihti

Kerrotaan, että kaalit jos istutetaan juhannusyönä ja nostetaan helmat ylös, niin ne tulevat paljon isommat.
Suistamo



Syöpäläisten torjunta:

Kun juhannuspäivänä ennen päivän nousua lakaisee lattiata seitsemän kertaa hiekan kanssa, joka on tuotu kolmen tien risteyksestä, joista jokaista myöten on kuolleita kuljetettu, niin kyllä häviävät elukat tuvasta.
Juva

Juhannusyönä on alasti ollen kerättävä kolme yhdeksää ludetta, ja ne vietävä punaiseen riepuun käärittyinä ruumislaudalle. Se temppu lopettaa luteet.
Kuusamo



Vilja- ja karja-onnen varastaminen:

Kun juhannusyönä menee toisen pellon puolelle, ja raaputtaa siellä aidasta hapenia, ja sitten vie ne hapenet omalle pellolleen, niin saa kasvuonnen maalleen, ja naapuri jää vaille kasvuonnea.
Kauhava

Tätä hulluutta Sanotan wielä Ingeren maalla olewan: Se Emändä, joka halaja paljon woita, ja on wähän lehmiä, Rjsu itzens alasti hajalla hiuxet, otta kirnun Reisjns wäljn, Johannexen ÿönnä Muutama aatto ÿönnä aja Kirnuns Cansa ratzain ja männän Cansa Kirnu, Kirnudus. Muutama jällen Sanowat että Coko Johannexen yön kirnua ja pese maito astioita. Muutamallen Sanowat Para. kanda Maito ja woita Saapi oiwallisesti.
Inkeri 1810

Juhannusyönä kuljettiin kirnu selässä ja koppa kädessä ympäri vainioita. Kirnussa oli vähän maitoa ja vettä, ja sitä kirnuttiin ja sanottiin: "Sulle vesi, mulle voi, kohta koittaa päivän koi!" Sillä tavalla vietiin muka naapureilta onnea.
Kankaanpää

Juhannusyönä oli tapana entisajan ämmien mennä kirnuamaan vettä muurahaispesän viereen paita hampaissa, että olisivat saaneet hyvän voi-onnen.
Kuhmoinen

Satoa viedään toisen pellolta siten, että kuljetaan juhannusyönä jonkun pellolla lakana selässä. Kun sitten vääntää kasteesta kastuneen lakanan omalle pellolleen, niin tulee kaikki sato mukana siltä pellolta, jossa on kulkenut.
Kankaanpää

Joka juhannusaamuna varhain ilkialastomana menee kenenkään huomaamatta rajapyykille seisomaan ja huutaa: "Niin kaukaa minulle kuin kello kuuluu!" hän saa sinä vuonna runsaasti voita.
Hollola



Naimaonni:

Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.
Ikaalinen

Tytön muamo viebi tytön iivananpäivänä kenengi näkemättä rugeheh. Tyttö jaksautuu da heittää sovat rugeheh. Siit alasti kualeloo rugehes, jotta suabi kastetta selgäh. Siitä lembi nouzoo. Muamol on toizet, puhtahat sovat kainalos. Tyttö suoriutuu niih sobih, a endizet jätetäh rugeheh komekse päiväkse. Nyt muamo huudau kolme kerdua: "Yheksän kerdua enemmän nyt mieldykkää nuoret miehet, kui ennen!"
Suistamo

Iivananpäivää vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan.
Korpiselkä



Kokon polttaminen:


Johannexen yönnä Mÿös Bruckawat Kocko poltta.
Inkeri, 1810

Kaikki vastat, joilla tytöt olivat vuoden kuluessa kylpeneet, kerätään iivananpäivä-yöksi, poltetaan ne tien risteyksessä ja hypitään tulen yli.
Säämäjärvi

Kovin yhtenevä venäläisen (Ivan) Kupala-yö -perinteen kanssa, johon liittyi nuotion yli hyppimistä ym..

Jo viikkoja ennen juhannusta kylän miehet pystyttivät kokon kylään jollekin mäelle. Kokon sytytti sitten juhannusaattoiltana joku kylän vanhimmista miehistä. Silloin alkoivat leikit ja tanssit kokon ympärillä, ja niitä kesti aamun valkenemiseen.
Luumäki

Juhannuskokon keskeen pantiin riuku. Minnepäin se kaatui, siellä jäivät tytöt vanhoiksi piioiksi.
Nurmijärvi


Juhannuskokkoa poltettaessa kohennetaan hiillos hyvin, ettei jää kekäleitä. Miten monta kekälettä jää, niin monta vanhaa piikaa jää kylään.
Sortavala

Jos juhannuskokon napapuu jää pystyyn ja muu kokko palaa, tulee polttajista vanhojapiikoja.
Janakkala

Kokon "napapuu" vaikuttaa kovin fallos-symbolin oloiselta. Miten ko. tolpan pystyynjääminen liittyy vanha-piikuuteen, jäänee arvoitukseksi.



Maistonki, (May Pole):

Juhannusaattona pystytettiin jollekin kentälle ns. maistonki, joka oli monivärisesti koristeltu.
Kustavi

Juhannuksena nuori väki pystytti flagutongin. Köynnöstettiin raaka ja masto, kerättiin kukkia niityltä ja pantiin niistä kranssi, ja naisväen liinat vedettiin lipuksi. Yöllä pystytettiin, ja siinä sitten pyörittiin ja pidettiin iloa.
Pyhämaa

Juhannuksena kohosi kirjava salko, maistonki, pihamaalla. Se oli koristettu harakanvarpailla ja kirjavilla papereilla.
Nurmijärvi

Juhannuskuusi tuotiin ennen pihalle. Siinä oli vain tupsu latvassa: runko oli kuorittu tupsuun asti, ja keskelle oli jätetty kaksi oksaa kuin käsivarret levälleen. Se oli vuosikauden keskellä pihaa, ja sitten vasta vietiin pois kun tuotiin toiseksi juhannukseksi uusi.
Saloinen



Enteet tulevasta puolisosta;

Kun juhannusaattoyäksi panee sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.
Lapua

Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.
Haukivuori

juhannusyönä piti kolmikulmainen pelto kiertää kolmeen kertaan aivan alastomana. Kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.
Kangasala

Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä.
Vesanto

Olki- tai paju-vyö lienee muistuma vanhemmista menoista, joilla kunnioitettiin maan tai kasvillisuuden jumaluuksia. Seuraava tarina toistaa samaa teemaa.

Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.
Kankaanpää



Noidaksi tuleminen:

Ennenkuin oikein noidaksi pääsee, täytyy tehdä noidan vala, ja se tehdään mettumaarian yönä kosken kivellä. Siinä kivellä katetaan ateriapöytä koskenneittyelle. Sitten se koskeneitty tulee ja tarjoaa suuren kirjan, johonka kirjoitetaan nimi. Sitten saa aapiskirjan mukaansa siltä koskenneittyeltä. Toisena vuonna pitää taas mennä sille kivelle, ja sitten sieltä saa katkismuksen, ja kolmantena vuonna vasta saa oikein raamatun. Siitä oppii tietämään oikein linnun kielenkin, niin että ymmärtää mitä ne metsässä keskenään juttelevat.
Tyrvää





Vanhoissa tarinoissa on joitakin yksityiskohtia, jotka avautunevat parhaiten vertaamalla naapurikansojen paremmin tunnettuihin esi-kristillisiin traditioihin. Juhannuksen lataaminen vahvalla seksuaalisuudella viittaa siihen, että balttilaisten "Jaani-Yö" -menojen, -ja normaalista tapakulttuurista poikkeavien ajallisesti tarkkaanrajattujen sääntöjen, kanssa samankaltaisia käytäntöjä on ollut meilläkin. "Juhannus-kuusi" saattaa edustaa May-Pole -tankojen arkaaisempaa muotoa, vaikka ko. perinteen yhdenmukaistumiselle suomalaista keski-eurooppalaiseen traditioon onkin ollut useita tilaisuuksia.

Peltojen ja niittyjen juhannusöinen kaste viljaonnen tuojana viittaa myyttiin "Maan (=Jumalattaren) kiima-kasteesta", kuten nainenkin kastuu kiihoittuessaan, mikä on välttämätön välivaihe ennen hedelmöitymistä. Näin asian ymmärsivät ensimmäiset kivikauden maanviljelijät, eikä tätäkään oppia oltu Suomessa unohdettu. Naima-onnen, eli seksuaalisen vetovoiman, hakeminen juhannuskasteesta todistaa myös pelto-viljelyksen hedelmällisyyden ja naisen biologian samaistamisesta.

Naisen Väkeä, eli nykykielellä "vittu-voimaa", haettiin kylvö- ja istutus-työhön pitämällä hametta korvissa, ja juhannustaioissakin "voima-paikan" näyttäminen kuului asiaan. Tämäkin on kovin jumalatar-uskontoon viittaava piirre.

Olki- tai pajunvitsas-vyö esiintyy mm. permiläisillä rituaalia toimittavien pappien tunnuksena, eikä sen yhteyttä muinaiseen pakanuuteen voida kiistää. Muutenkin juhannus-taikojen ja -tapojen elementit ovat voittopuolisesti eurooppalais-pakanallisia kristillisen vaikutuksen ollessa lähinnä ko. päivän nykyisin tunnetussa nimessä, "juhannus", joka viittaa Johannes Kastajaan. J.Kastajassa meillä onkin taas viriili karismaattinen mies-hahmo. Janis vai Jumis, vai molemmat?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti